Uutiset

09.09.2014 Seppo Närhi

Hyönteispölytteiset niittykasvit vähenevät maatalousalueilla

Harvinaistuneen mesipistiäislajin, ruusuruohomaamehiläisen, naaras keräämässä siitepölyä ravinnoksi jälkikasvulleen ruusuruohon kukasta. Ruusuruohomaamehiläinen on esimerkki mesipistiäislajista, jonka esiintyminen on täysin riippuvainen yhdestä kasvilajista, ja jonka jälkikasvu voi kehittyä aikuisiksi vain jos esiintymispaikoilla kasvaa riittävän runsaasti ruusuruohoja. Kuva Reima Leinonen.
Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden kannalta niityt ja kedot ovat erityisen tärkeässä asemassa. Niityt, kedot ja hakamaat ovat vähentyneet kauttaaltaan Euroopassa, mutta Pohjoismaissa väheneminen on ollut erityisen voimakasta. Uuden tutkimuksen valossa jäljellä olevien niittyjen, ketojen ja hakamaiden kasvillisuus köyhtyy edelleen ympäröivän maiseman yksipuolistuessa. Vaikka monet kukkakasvit eivät välttämättä tarvitse hyönteispölytystä lyhyellä aikavälillä, hyönteispölytyksestä riippuvaiset lajit vähenevät tuuli- ja itsepölytykseen kykenevien kasvilajien runsastuessa. Tällainen huolestuttava kehitys on käynnissä koko Euroopassa.

Monet kasveja pölyttävät hyönteiset, kuten kimalaiset ja muut mesipistiäiset, tarvitsevat runsaasti kukkivia elinympäristöjä pesiensä läheisyyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että niityillä, kedoilla ja hakamailla elävien hyönteispölytteisten kasvilajien osuus vähenee ympäröivän maiseman yksipuolistuessa. Myös kimalaisten ja muiden mesipistiäisten määrien havaittiin vähentyneen yksipuolisten viljelyalueiden ympäröimillä niityillä.

"Tutkimuksemme osoittavat, että yksittäisten niittyjen monimuotoisuus riippuu läheisesti ympäröivän maatalousmaiseman monipuolisuudesta. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden niittyjen, ketojen ja hakamaiden luontoarvojen säilyttäminen vaatii pitkällä aikavälillä toimia, joissa myös ympäröivät alueet otetaan huomioon, lisäämällä hyönteispölyttäjille sopivia elinympäristöjä, kuten perinnebiotooppeja ja maatalouden ympäristötuella perustettavia luonnonhoitopeltoja", kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Juha Pöyry.

Laaja eurooppalainen ainesto

Tutkimuksessa käytettiin Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Unkarissa ja Sveitsissä kerättyjä aineistoja. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yksittäiset hyönteispölytystä vaativat kasvilajit menestyvät heikosti ympäristöissä, joissa pölyttäjähyönteisille ei ole tarjolla sopivia elinympäristöjä. Tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa osoitetaan laajassa mittakaavassa, kuinka pölyttäjähyönteisille sopivien elinympäristöjen väheneminen yksipuolistaa kauttaaltaan niittyjen, ketojen ja hakamaiden kasvillisuuden rakennetta. Hankkeen tutkimustulokset julkaistiin juuri arvostetussa Ecology Letters -lehdessä.

"Oli hämmästyttävää huomata, kuinka samanlaiset tutkimustuloksemme ovat Euroopan eri osissa. Käytännössä pölyttäjien väheneminen vaikutti yhtä voimakkaasti kasvillisuuden rakenteeseen esimerkiksi Suomessa ja Unkarissa. Tämä oli yllättävää ottaen huomioon, kuinka monet muut ekologiset tekijät vaikuttavat yksittäisen niityn kasvillisuuteen," sanoo Lundin yliopiston tutkija Johan Ekroos.

#Seppo Närhi