Viheralan nosteeseen voi suhtautua kaksijakoisesti. Toisaalta viherala saa mediatilaa enemmän ja enemmän ja sen merkitys ymmärretään jo monipuolisesti. Toisaalta valtionhallinnossa ei ala saa ansaitsemaansa asemaa ja arvostusta.

Kuvaava esimerkki liittyy ympäristöministeriön valmistelemiin rakentamismääräyskokoelmiin, joissa aika kevyesti esitetään viheralan osaamisalueet. Viheralueilta vaaditaan tänä päivänä yhä enemmän. Jatkossa vaatimustaso vain kasvaa, kun mm hulevesien käsittely ja kattovihreytys yleistyvät. Ne vaativat hyvää suunnittelua monella eri tasolla kaavoista pihasuunnitteluun. Voi hyvin kysyä, miksi viheralueita koskevan erikoissuunnittelijan pätevyyttä ei voi määritellä viheralan järjestöjen esittämällä tavalla. Muu lähinnä vastaava suunnittelija on riski. Käytännössä tämä näkyy suunnitelmien kirjona.

Ympäristörakentamisessa yleinen vaatimustaso kasvaa. Viheralueen tulee olla monipuolinen, virikkeellinen, esteettinen, esteetön, sopia ympäristöön materiaaleiltaan, väreiltään, muodoiltaan. Tarjouspyynnöissä tavoitellaan laatua ja esitetään kotimaisia tuotteita ja kotimaisia taimia. Mutta annetaan samalla takaportti lisäämällä maagiset sanat tai muu lähinnä vastaava. Kilpailutilanne ajaa siihen, että raotetusta portista mennään sisään – kotimainen kivi tai taimi korvautuu ulkomaisella. Raadollisesti käytännössä useimmiten halvin tarjous voittaa – ja halvin tarjous pohjautuu usein lähinnä vastaavaan – usein ulkomaiseen tuotteeseen.

Jos tilaaja asettaa tavoitteeksi korkean laadun ja ammattitaitoisen työn, sitä ei saa tinkimällä kriteereistä ja urakkahinnasta. Tai muu vastaava voi johtaa laatutason laskuun.

Seppo Närhi
päätoimittaja

Viherympäristö 2/2011