Tasavallan presidentti on tänään vahvistanut lain rakennusperinnön suojelemista. Samalla maankäyttö- ja rakennuslakia muutettiin. Lakiuudistuksen tavoitteena on tukea rakennusperinnön ajallista ja alueellista monimuotoisuutta sekä sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Uudet lait tulevat voimaan 1.7.2010. Laki rakennusperinnön suojelemisesta korvaa vuodelta 1985 olevan rakennussuojelulain.

Laissa uudistetaan suojeltavien kohteiden määrittelyä ja konkretisoidaan suojelun edellytyksiä. Rakennuksen kulttuurihistoriallinen merkittävyys arvioidaan sen harvinaisuuden, tyypillisyyden, edustavuuden, alkuperäisyyden, historiallisen todistusvoimaisuuden tai historiallisen kerroksellisuuden perusteella. Lisäksi kohteen tulee olla valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävä. Edellä mainittuja arviointikriteerejä käytetään näillä kaikilla kolmella tasolla. Lisäksi suojeluprosessia on pyritty tekemään entistä läpinäkyvämmäksi.

Asemakaavoitetuilla alueilla rakennusperinnön suojeleminen toteutuu edelleen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti, eli asemakaavassa annetuilla kaavamääräyksillä. Uuden lain myötä toimenpidekielto korvataan harkinnanvaraisella vaarantamiskiellolla. Vaarantamiskielto on kuitenkin määrättävä aina, kun suojelun turvaaminen sitä välttämättä edellyttää. Entinen toimenpidekielto aiheutti epätietoisuutta siitä, mitkä toimenpiteet ovat sallittuja ja mitkä eivät. Vaarantamiskielto kieltää toimenpiteet, jotka voisivat vahingoittaa kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta. Kielto ei koske rakennuksen säilyttämiseksi ja kunnostamiseksi tehtäviä toimenpiteitä. Rakennusta voi myös edelleen käyttää sille soveltuvalla tavalla, kunhan sen kulttuurihistorialliset ominaisuuspiirteet eivät vaarannu. Vaarantamiskiellon mukaan kohteen omistaja voidaan velvoittaa rakennuksen tuhoutumista ehkäiseviin toimiin, kuten esimerkiksi sulkemaan autiona olevan rakennuksen ikkuna- ja oviaukot ilkivallan välttämiseksi.

Jos omistajalle aiheutuu suojelusta merkittävää haittaa tai vahinkoa, hänellä on oikeus saada siitä valtiolta korvaus. Maankäyttö- ja rakennuslakia muutettiin siten, että jos valtakunnallisesti merkittävälle rakennukselle asemakaavan nojalla asetetut suojelumääräykset ovat omistajan kannalta kohtuuttomat, hän on oikeutettu korvaukseen, jossa korvausvelvollinen on valtio. Aiemmin kunta vastasi korvauksista. Muiden asemakaava-alueella sijaitsevien rakennusten kohdalla korvausvelvollisuus näissä tapauksissa säilyy edelleen kunnilla.

Laki rakennusperinnön suojelemisesta koskee myös valtion omistamia rakennuksia, joten valtion erityisasema rakennusperinnön omistajana poistuu. Aikaisemman lainsäädännön nojalla suojellut rakennukset säilyvät kuitenkin edelleen suojeltuina, myös silloin, kun niiden omistaja vaihtuu.

Rakennussuojelulain nojalla suojeltuja rakennuksia on yhteensä noin 250, asetuksilla suojeltuja valtion rakennuksia noin 800 ja asemakaavalla suojeltuja rakennuksia arvioidaan olevan 15 000−20 000. Rakennuksen suojelu saatetaan vireille siinä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka alueella rakennus sijaitsee. Suojelupäätöksen vahvistaa ympäristöministeriö.

 (YM 4.6.2010)