Maatalouden maankäytön tehostuminen sekä vähentää päiväperhosten lajimääriä että johtaa perhoslajiston yksipuolistumiseen. Peltoalan kasvaessa perhosille tärkeiden elinympäristöjen kuten pientareiden, niittyjen ja avointen metsänreunojen pinta-alat vähenevät. Erityisen herkkiä ovat elinympäristönsä suhteen vaateliaat ja heikosti liikkuvat perhoslajit, esimerkiksi ketokultasiipi ja keltaniittyperhonen. Perhosten monimuotoisuutta voidaan säilyttää aivan tavallisilla toimilla kuten niittymäisillä kesannoilla, leventämällä viljelemättömiä pientareita ja perustamalla monimuotoisuuskaistoja aurinkoisiin metsänreunoihin. Maatalouden ympäristötukeen tarvitaan nykyistä tehokkaampia ja luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä.

Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston laajassa tutkimuksessa kartoitettiin päiväperhoslajistoa 134 maatalousalueella. Ne muodostivat kattavan läpileikkauksen Etelä-Suomen erilaisista maatalousympäristöistä Ahvenanmaan ja Pohjois-Karjalan pienipiirteisistä maatalousalueista Lounais-Suomen ja Uudenmaan voimakkaasti viljeltyihin ja suuriin peltoaukeisiin. Hankkeen tutkimustulokset julkaistiin juuri arvostetussa englantilaisessa Journal of Applied Ecology –lehdessä.

"Tulosten mukaan perhoslajiston monimuotoisuus oli sitä alhaisempi, mitä suuremman osan viljellyt pellot peittivät alueen pinta-alasta. Lajistollisen monimuotoisuuden väheneminen kiihtyi, kun peltojen peittävyys ylitti 60 prosenttia maiseman pinta-alasta." toteaa erikoistutkija Mikko Kuussaari.

Perhoslajisto on yksipuolistunut huomattavasti esimerkiksi Lounais-Suomen ja Uudenmaan voimakkaimmin viljellyillä maatalousalueilla. Erityisen herkkiä ovat elinympäristönsä suhteen vaateliaat ja heikosti liikkuvat perhoslajit.

"Tehostuva maankäyttö ei ainoastaan vähennä perhosten lajimääriä vaan se myös johtaa perhoslajiston yksipuolistumiseen. Laajoilla alueilla tavataan vain muutamista yleisistä lajeista koostuvaa suppeaa perhosjoukkoa kuten nokkos-, neito- ja lanttuperhosia. Harvinaiset ja vaateliaat lajit saattavat puuttua kokonaan." kertoo tutkija Johan Ekroos.

Päiväperhoslajiston säilymisessä havaittiin selviä eroja eri puolilla Suomea. Maatalousalueiden perhoslajisto on säilynyt monipuolisena esimerkiksi Ahvenanmaalla, jossa on säilynyt poikkeuksellisen paljon perinteisen maatalouden luomia elinympäristöjä kuten niittyjä, pientareita ja hakamaita. Herkimpien lajien häviämistä ei havaittu alueilla, joilla pellon osuus maisemasta on keskimäärin alle 50 prosenttia.

Perhosten monimuotoisuutta voidaan edistää niittymäisillä kesannoilla, leventämällä viljelemättömiä pientareita ja perustamalla avoimia monimuotoisuuskaistoja aurinkoisiin metsänreunoihin. Myös vielä jäljellä olevat niityt ja pientareet tulisi säilyttää. Maatalouden ympäristötukeen tarvitaan nykyistä tehokkaampia ja luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä.

Vuosi 2010 on YK:n julistama kansainvälisen luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. Tänä vuonna täyttyvät niin kansainväliset kuin kansalliset tavoitteet vähentää merkittävästi biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä tai jopa pysäyttää se. Tämä tiedote kertoo osaltaan luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä Suomessa.

Suomen ympäristökeskus 4.3.2010