Viherympäristö

25.02.10 Viherympäristö

Helsingin historialliset kartat esillä Laiturilla 26.2.–27.3.2010

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston näyttelytila Laiturilla avataan yleisölle perjantaina 26. helmikuuta näyttely "Helsinki kartalla". Näyttely perustuu viime vuonna Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisemaan Helsingin historialliseen kaupunkikartastoon. Näyttelyyn koottujen karttajäljennösten avulla esitetään Helsingin fyysinen rakenne, asemakaavallinen kehitys, kaupungin laajeneminen sekä toimintojen ja palvelujen sijoittuminen pitkällä aikavälillä.

Näyttely muodostaa aikajanan Helsingin perustamisesta nykypäivään ja kävijät voivat verrata vanhan kaupunkirakenteen kuvitusta tämän päivän ilmakuvaan ja kaupungin karttaan.

Helsingin pitäjä eli Helsiga on mainittu ensi kertaa kartalla Olaus Magnuksen vuonna 1539 laatimassa Carta Marinassa. Suomen ensimmäiset kaupunkikartoitukset tehtiin ennen 1600-luvun puoliväliä. Tuolta ajalta ilman tarkkaa vuotta on säilynyt myös Helsingin vanhin kaupunkimittaus, jossa näkyy kaksi Helsinkiä: pohjoisempana vanha Vantaanjoen Helsinki ja etelämpänä uusi Vironniemen Helsinki. 1700-luvun luvun kartat ja niihin liittyvät luettelot tonteista, pelloista ja maanomistajista sekä kuvaukset Viaporin, Siltavuoren ja Ullanlinnan linnoituksista antavat puolestaan hyvän kuvan Helsingin vanhasta puukaupungista, joka suurelta osin tuhoutui laajoissa paloissa suuren Pohjan sodan aikana 1713 sekä marraskuussa 1808.

Vanhoista kartoista hahmottuu tarkasti myös Helsingin nykyisen keskustan kehitys ajalta, jolloin Suomi liitettiin 1809 autonomisena suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjän keisarikuntaa. Helsingistä tuli pääkaupunki vuonna 1812, ja siitä alettiin rakentaa edustuskelpoista hallintokaupunkia. Näyttelyssä on esillä muun muassa kuva arkkitehti C. L. Engelin 1816 maalaamasta akvarellista Helsingin Suurtorin eli nykyisen Senaatintorin tienoilta sekä J. A. Ehrenströmin ja A. Kocken ehdotus Helsingin uudeksi asemakaavaksi 1815.

Helsingin kartat olivat yleensä pelkästään ruotsinkielisiä 1800-luvun loppuun asti, jolloin suomen kieltä alettiin käyttää karttojen otsikoissa. Kaupungin kadunnimikyltit olivat ruotsin, suomen ja venäjän kielillä, mutta Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 kylteistä poistettiin venäjän kieli. Venäjästä ja venäläisistä muistuttaneet kadunnimet saivat samalla väistyä suomalaisnimien tieltä. Helsinkiin kuitenkin jäi monia kadunnimiä, jotka muistuttavat venäläisestä kaudesta. Tällaisia kadunnimiä ovat esimerkiksi Aleksanterinkatu, Mariankatu ja Unioninkatu.

Viime vuosisadan vaihteen kartat puolestaan kuvaavat väistyvää puukaupunkia ja kivisten kerrostalojen rakentamisen aikaa. Vuonna 1900 Helsingissä oli melkein 80 000 asukasta ja suomenkielisten asukkaiden määrä ylitti ensimmäistä kertaa ruotsinkielisten asukkaiden määrän. Kaupunki myös laajeni alue alueelta ja esimerkiksi Töölö piirtyi asemakaavoihin. Arkkitehdit Eliel Saarinen ja Bertel Jung kokosivat yhteen kaupungin kehityksen kuuluisaan Suur-Helsinki -suunnitelmaansa 1918, joka heijastelee modernin suurkaupunkisuunnittelun kansainvälisiä virtauksia. Myös 1930-luvun maailmanlaajuisen laman väistyttyä Helsinkiä rakennettiin jälleen vilkkaasti ja suuressa alueliitoksessa 1946 Helsinkiin liitettiin pinta-alaltaan moninkertainen alue kaupungin entiseen maa-alueeseen nähden. Toisen maailmansodan jälkeen Helsinkiin rakennettiin useita uusia asuinalueita. Kaupunkikartaston lukuisista teemakartoista näyttelyyn on valittu esimerkkinä Helsingin oppikoulujen sijainti 1950.

Näyttely on toteutettu Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyönä ja sen on käsikirjoittanut kaupunginarkiston erikoistutkija Martti Helminen. Esillä on valokuvajäljennöksiä pääosin Helsingin kaupunginmuseon ja Helsingin kaupunginarkiston karttamateriaaleista.

Näyttely "Helsinki kartalla - karttoja Helsingin historiallisesta kaupunkikartastosta" 26.2.–27.3.2010
avoinna ti-pe klo 10-18 ja la klo 12-16, vapaa pääsy
Info- ja näyttelytila Laituri, Narinkka 2, Kamppi
puh. (09) 310 37390, http://laituri.hel.fi/