Viherympäristö

11.02.10 Viherympäristö

Lisää viheralan näkyvyyttä yhteiskuntaan

– Kaupunkien tiivistyessä puistojen ja muiden viheralueiden arvostus korostuu. Vihreät arvot ovat tulleet politiikkaan ja varmasti pysyvät siellä. Yleinen arvostus luo perustaa viheralan näkyvyydelle, mutta ei välttämättä tuo konkreettisia tuloksia. Niiden saavuttaminen vaatii ponnistuksia, korosti Viherympäristöliiton puheenjohtaja Lauri Tarasti Valtakunnallisten Viherpäivien avauksessa Tampereella.

– Viheralaan kuuluu keskeisesti viherrakentaminen kaupungeissa ja muissa taajamissa sekä viheralueiden hoito. Emme kuitenkaan kuulu siihen joukkoon, jota kuunnellaan rakennusalan suurissa vaikuttajissa, kun rakennusalan linjanvetoja tehdään. Eräänä syynä tähän on viheralan vaatimaton asema rakentamismääräyksissä, Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Tähän asiantilaan pyritään tänä vuonna vaikuttamaan positiivisesti julkisen vallan ja viheralan toisessa Viherfoorumissa, jonka aiheena on viheralaa koskettava lainsäädäntö, rakentamismääräykset ja muut normit sekä kaavoitus. Niissä kaikissa ympäristöministeriöllä on keskeinen asema, totesi Lauri Tarasti.

Viheralueet ovat hyvän elinympäristön selkäranka

– Rakennetun ympäristön tulevaisuuden suurimpia haasteita ovat ilmastonmuutos sekä elinympäristön laatua koskevat tarpeet ja odotukset. Viheralueilla, pihoilla ja muilla lähivirkistysalueilla on tärkeä rooli, kun vastaamme näihin haasteisiin. Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää yhdyskuntien energiankulutuksen leikkaamista. Merkittävä osa yhdyskuntien energiankulutuksesta ja kasvihuonepäästöistä aiheutuu infrastruktuurin rakentamisesta ja liikenteestä. Tämän vuoksi yhdyskuntarakenteen eheyttäminen onkin noussut keskeiseksi tavoitteeksi sekä valtioneuvoston pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategiassa että valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa, kertoi ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka.

Hannele Pokka toi yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä esille kaksi näkökulmaa. Aina kun rakennetaan uutta, se kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle jo olemassa olevia rakenteita. Näin voidaan säästää maapinta-alaa ja luonnonvaraista ympäristöä. Samalla asutus, liikenne ja muut toiminnat voidaan järjestää joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä tukevalla tavalla. Toinen näkökulma liittyy elinympäristön laatuun: kun pidetään huolta asuinympäristöjen viihtyisyydestä, vähennetään ihmisten tarvetta muuttaa kaupunkiseutujen reuna-alueille paremman elinympäristön perässä. Tässä viheralueilla on aivan keskeinen merkitys.

Yhdeksi keskeiseksi kansanterveydelliseksi kysymykseksi onkin noussut se, että me nykyihmiset emme enää päivittäin liiku omin voimin riittävästi. Riittävä päivittäinen liikkuminen olisi olennaisen tärkeää usean yleisen sairautemme ehkäisyssä ja myös oireiden hoidossa.

– Kun siis eheytämme – tiivistämme – yhdyskuntiamme, meidän on huolehdittava siitä, että jätämme tilaa myös viheralueille, puistoille ja muille virkistysalueille. Kun huolehdimme vielä viheralueiden jatkuvuudesta, ne muodostavat hyvän rungon toimiville ja viihtyisille kävely- ja pyöräilyreiteille. Näin tarjoamme mahdollisuuden sekä ulkoiluun perustuvaan vapaa-ajan viettoon että terveellisiin ja kuntoa kohottaviin työ- ja asiointimatkoihin, kuvaili Hannele Pokka yhdyskuntarakenteen muutosta.

Muuttuva ilmasto muokkaa taajamarakennetta

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on noussut hillinnän rinnalle osaksi ilmastopolitiikkaa. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia ja siihen liittyvä ympäristöhallinnon
toimintaohjelma korostavat erityisesti varautumista sään ääri-ilmiöihin, kuten tulviin, myrskyihin ja rankkasateisiin.

– Nykyisin tulvariskit liittyvät yhä useammin rakennettuun ympäristöön. Tulvariskien hallinta onkin yksi tärkeimmistä ilmastonmuutokseen varautumisen keinoista. On huolehdittava siitä, että rakennettavilla alueilla on riittävästi alueita hulevesien käsittelyyn. Viheralueet, pihat ja muut virkistysalueet sopivat tähän erinomaisesti. Niiden vettä imevät pinnat edistävät sadevesien imeytymistä maahan ja siten ennaltaehkäisevät taajamatulvia. Lammikkojen, kosteikkojen, kanavien ja purojen avulla hulevesiä voidaan johtaa hallitusti. Huolellisesti suunniteltuina ja toteutettuina ne myös rikastuttavat elinympäristöämme sekä esteettisesti että luonnon monimuotoisuuden kannalta, esitteli Hannele Pokka uusia perusteita monipuolisemmille viheralueille.

Hannele Pokka korosti viheralueiden, pihojen ja lähivirkistysalueiden merkityksen olevan kiistaton niin ilmastonmuutoksen kuin ihmisen elämän laadunkin kannalta. Kysymys on perusasioista: kasvien kyvystä sitoa hiilidioksidia ja tuottaa happea sekä virkistää ihmisen kehoa ja mieltä. Metsien ja kasvillisuuden väheneminen on uhkakuva, jonka toteutumisen voimme hyvin estää.