Kalliorikko on pienikokoinen valkokukkainen kaksivuotinen kasvi, joka viihtyy paisteisilla ja avoimilla kalkkipitoisilla kallioilla. Se kärsii kasvupaikkojen umpeen kasvamisesta ja rakentamisesta. Kalliorikko on rauhoitettu ja erityisesti suojeltava laji, jonka säilyminen luonnossamme edellyttää aktiivisia hoitotoimenpiteitä. Kalliorikon esiintymistä noin kolmannes on hävinnyt viimeisen sadan vuoden aikana.

Kalliorikkoa (Saxifraga adscendens) tavataan Lohjalla ja Karjalohjalla sekä Kemiönsaaressa lähes 40 kasvupaikassa. Monet lajin esiintymistä ovat saarissa. Lisäksi yksittäisiä kasvupaikkoja on Salossa ja Kaarinassa. Sen sijaan kalliorikosta ei ole tehty enää viime vuosina havaintoja Nurmijärvellä ja Hattulassa. Esiintymistä noin kolmannes onkin hävinnyt. Kalliorikko on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi.

Kalliorikko kasvaa sekä laakeilla kalkkikallioilla että kalliojyrkänteiden koloissa. Sitä esiintyy luontoarvoiltaan merkittävillä kalkkikallioilla, joilla kasvaa monia muita harvinaisia ja uhanalaisia putkilokasvi-, sammal- ja jäkälälajeja. Lajin uhkatekijät ovat rakentaminen ja kasvupaikkojen umpeenkasvu. Rehevöittävän typpilaskeuman, metsäpalojen estämisen ja puiden istutusten johdosta avonaiset kallioalueet ovat vähitellen metsittyneet ja heinittyneet umpeen.

Kalliorikon siemenet säilyttävät maassa itävyytensä hyvin pitkään. Osa hävinneistä esiintymistä voisikin olla mahdollista palauttaa maaperän siemenvarastosta hoitotoimin esimerkiksi harventamalla puustoa, poistamalla kariketta ja raivaamalla aukkoja kasvipeitteeseen. Laji tarvitsee säilyäkseen aktiivista hoitoa. Luonnonsuojelualueiden ulkopuolisten esiintymien turvaaminen erityisesti suojeltavan lajin kasvupaikkoina on myös tarpeen, jotta kalliorikon uhanalaistuminen voidaan pysäyttää.

Hiljakkoin julkaistuun Kalliorikon suojeluohjelmaan on koottu lajin suojelun kannalta tarpeelliset tiedot kalliorikon kasvupaikoista, elinympäristövaatimuksista ja hoitotoimista.